Eurooppalaisen identiteetin diskurssi Suomen eduskunnassa ja Ranskan Assemblée nationalessa

Euroopan unioni (EU) on kohdannut viime aikoina useita haasteita. Jäsenmaissa kansallismieliset liikkeet ovat haastaneet hallituksia ja niiden yleisesti EU-myönteistä politiikkaa, mikä on näkynyt muun muassa Iso-Britannian päätöksenä erota EU:sta. Tutkijat ja EU:n instituutiot ovat ehdottaneet yhdeksi EU:n legitimiteetin vahvistamisen keinoksi yhteisen eurooppalaisen identiteetin rakentamisen. Kansallisissa parlamenteissa käydyt julkiset keskustelut vaikuttavat merkittävästi kansallisen tason diskurssiin eurooppalaisesta identiteetistä, sillä parlamenttien tuottamat diskurssit omaksutaan nopeasti mediassa. Sitä kautta niistä muodostuu helposti vallitsevia mielipiteitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten eurooppalaisen identiteetin diskurssia rakennetaan toisaalta Suomen eduskunnassa (Eduskunta) ja toisaalta Ranskan parlamentin alahuoneessa, Assemblée nationalessa (Assemblée). Kyselytutkimusten perusteella suomalaiset kokevat itsensä huomattavasti enemmän eurooppalaisiksi kuin ranskalaiset, vaikka Ranskalla on Suomea merkittävästi pidempi historia EU:n jäsenmaana. Tämä tutkimus selvittää, voidaanko kyselytutkimuksissa havaitut erot havaita myös parlamenttien täysistuntokeskusteluissa. Tutkimuksen menetelmällisenä apuvälineenä on poliittinen diskurssianalyysi. Tutkimuksen aineisto koostuu Eduskunnan ja Assembléen vuoden 2017 aikana käymistä EU-aiheisista täysistuntokeskusteluista. Eurooppalainen identiteetti nähdään tässä sosiaalisena, kollektiivisena identiteettinä, ja tutkimuksen tieteenfilosofisena pohjana on sosiaalinen konstruktivismi. Tutkimus osoittaa, että Eduskunta ja Assemblée rakentavat eurooppalaista identiteettiä hyvin eri tavoin. Erot identiteettidiskurssissa ovat sekä määrällisiä että laadullisia. Kummankin identiteettidiskurssi koostuu viidestä temaattisesta aladiskurssista: eurooppalaisuudesta, me–muut-erottelusta, arvoista, symboleista ja EU:n integraatiosta. Eduskunnassa turvaudutaan useimmin arvodiskurssiin, kun taas Assembléessa symbolit ovat keskeisimmässä asemassa. Assemblée näyttäisi rakentavan eurooppalaista identiteettiä Eduskuntaa aktiivisemmin vedoten identiteetin kulttuuriperustaiseen osaan, kun taas Eduskunta näyttäisi korostavan enemmän kansalaisuuteen perustuvaa identiteettiä. Näin ollen parlamenttien tuottama identiteettidiskurssi on ristiriidassa eurobarometrien osoittamien identiteettikokemusten kanssa. Lisäksi identiteettidiskurssi näyttäisi olevan riippuvainen jäsenmaan liittymisajankohdasta unioniin, joten tutkimus vahvistaa aikaisempien tutkimusten havaintoja, joiden mukaan identiteettidiskurssit ovat vahvasti kontekstisidonnaisia

Proceedings of the ETHICOMP 2022: Effectiveness of ICT ethics - How do we help solve ethical problems in the field of ICT?

This Ethicomp is again organized in exceptional times. Two previous ones were forced to turn to online conferences because of Covid-pandemic but it was decided that this one would be the physical one or cancelled as the need for real encounters and discussion between people are essential part of doing philosophy. We need possibility to meet people face to face and even part of the presentation were held distance–because of insurmountable problems of arriving by some authors– we manage to have real, physical conference, even the number of participants was smaller than previous conferences.The need of Ethicomp is underlined by the way world nowadays is portrayed for us. The truthfulness and argumentation seem to be replaced by lies, strategic games, hate and disrespect of humanity in personal, societal and even global communication. EThicomp is many times referred as community and therefore it is important that we as community do protect what Ethicomp stands for. We need to seek for goodness and be able to give argumentation what that goodness is. This lead us towards Habermass communicative action and Discourse ethics which encourages open and respectful discourse between people (see eg.Habermass 1984;1987;1996). However, this does not mean that we need to accept everything and everybody. We need to defend truthfulness, equality and demand those from others too. There are situations when some people should be removed from discussions if they neglect the demand for discourse. Because by giving voice for claims that have no respect for argumentation, lacks the respect of human dignity or are not ready for mutual understanding (or at least aiming to see possibility for it) we cannot have meaningful communication. This is visible in communication of all levels today and it should not be accepted, but resisted. It is duty of us all.</p

Nous sommes Français, Finlandais, Européens! : Construction discursive de l'identité européenne dans des publications finnoises et françaises de la Commission européenne sur Facebook, Twitter et Instagram

Euroopan unioni (EU) on kamppaillut viime vuosikymmeninä useiden kriisien keskellä. Kansallismielisten puolueiden nousu jäsenmaissa on pakottanut myös EU:n reagoimaan ja etsimään keinoja, joilla tukea ylikansallisten politiikan ratkaisuihin voitaisiin vahvistaa. Euroopan komissio ja useat tutkimukset ovat tunnistaneet eurooppalaisen identiteetin rakentamisen yhdeksi keskeiseksi välineeksi EU:n legitimiteetin vahvistamiseksi. 2010-luvun aikana toteutetut kyselytutkimukset antavat ymmärtää, että suomalaiset kokevat itsensä ranskalaisia useammin eurooppalaisiksi huolimatta siitä, että Ranska on yksi unionin perustajamaista, kun taas Suomi liittyi EU:hun vasta vuonna 1995. Vahvasti kontekstisidonnaisen identiteettidiskurssin näkökulmasta tämä on kiinnostavaa ja ansaitsee tarkempaa tieteellistä tarkastelua. Eurooppalaista identiteettiä rakennetaan useissa eri konteksteissa. Sosiaalisesta mediasta on vähitellen muodostunut julkisille instituutioille keskeinen viestintäkanava suoraan kansalaisille, minkä vuoksi myös Euroopan komissio on ottanut eri sosiaalisen median alustat käyttöönsä tavoittaakseen kansalaisensa paremmin. Sosiaalinen media on kuitenkin aliedustettuna useissa eurooppalaista identiteettiä käsittelevissä tutkimuksissa, vaikka sen merkitys kansalaisten ja instituutioiden arjessa on yhä suurempi. Tämän tutkimus selvittää vertaillen, miten komissio rakentaa eurooppalaisen identiteetin diskurssia toisaalta suomalaiselle ja toisaalta ranskalaiselle yleisölle kohdistetuilla julkaisuillaan Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa. Tutkimuksen tieteenfilosofinen pohja on sosiaalisen konstruktivismin perinteessä ja menetelmänä on poliittinen, kriittinen diskurssianalyysi. Tutkimus keskittyy kielellisiin ja tarkemmin tekstisidonnaisiin keinoihin, joilla eurooppalaista identiteettiä rakennetaan. Eurooppalaista identiteettiä käsitellään sosiaalisena, kollektiivisena identiteettinä. Tutkimusaineisto koostuu Euroopan komission Ranskan ja Suomen edustojen omista julkaisuista Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa ajalla 1.1.-30.6.2018. Tutkimus osoittaa, että komissio rakentaa eurooppalaisen identiteetin diskurssia eri tavoin suomenkielisessä ja ranskankielisessä sosiaalisessa mediassa. Identiteettidiskurssi voidaan määritellä kuuden aladiskurssin ympärille, joita ovat eurooppalaisuus, inkluusio, arvot, symbolit, yhteiset kokemukset ja kielikuvat. Erot vertailluissa diskursseissa ovat sekä laadullisia että määrällisiä. Laadullisesti komissio korostaa suomenkielisissä julkaisuissaan erityisesti eurooppalaisia arvoja ja EU:n toiminnan vaikutuksia sekä merkitystä suomalaisten arjessa. Ranskankielisissä julkaisuissa nousevat puolestaan esiin ennen kaikkea inkluusio ja me-ryhmän rakentaminen sekä EU:n lippu eurooppalaisena symbolina. Erot heijastelevat kummankin jäsenmaan historiaa eurooppalaisessa integraatiossa ja sitä, mitä tekijöitä jäsenmaat ovat korostaneet integraationsa eri vaiheissa. Määrällisesti aktiivisemmin eurooppalaisen identiteetin diskurssia rakentaa Euroopan komissio Ranskassa. Tämän tutkimuksen tulokset ovat siis osin ristiriidassa kyselytutkimusten tuottamien havaintojen kanssa. Tutkimus antaa pohjan eurooppalaisen identiteetin lisätutkimukselle sosiaalisessa mediassa ja kansallisissa vertailukonteksteissa

Nous sommes Français, Finlandais, Européens! : Construction discursive de l'identité européenne dans des publications finnoises et françaises de la Commission européenne sur Facebook, Twitter et Instagram

Euroopan unioni (EU) on kamppaillut viime vuosikymmeninä useiden kriisien keskellä. Kansallismielisten puolueiden nousu jäsenmaissa on pakottanut myös EU:n reagoimaan ja etsimään keinoja, joilla tukea ylikansallisten politiikan ratkaisuihin voitaisiin vahvistaa. Euroopan komissio ja useat tutkimukset ovat tunnistaneet eurooppalaisen identiteetin rakentamisen yhdeksi keskeiseksi välineeksi EU:n legitimiteetin vahvistamiseksi. 2010-luvun aikana toteutetut kyselytutkimukset antavat ymmärtää, että suomalaiset kokevat itsensä ranskalaisia useammin eurooppalaisiksi huolimatta siitä, että Ranska on yksi unionin perustajamaista, kun taas Suomi liittyi EU:hun vasta vuonna 1995. Vahvasti kontekstisidonnaisen identiteettidiskurssin näkökulmasta tämä on kiinnostavaa ja ansaitsee tarkempaa tieteellistä tarkastelua. Eurooppalaista identiteettiä rakennetaan useissa eri konteksteissa. Sosiaalisesta mediasta on vähitellen muodostunut julkisille instituutioille keskeinen viestintäkanava suoraan kansalaisille, minkä vuoksi myös Euroopan komissio on ottanut eri sosiaalisen median alustat käyttöönsä tavoittaakseen kansalaisensa paremmin. Sosiaalinen media on kuitenkin aliedustettuna useissa eurooppalaista identiteettiä käsittelevissä tutkimuksissa, vaikka sen merkitys kansalaisten ja instituutioiden arjessa on yhä suurempi. Tämän tutkimus selvittää vertaillen, miten komissio rakentaa eurooppalaisen identiteetin diskurssia toisaalta suomalaiselle ja toisaalta ranskalaiselle yleisölle kohdistetuilla julkaisuillaan Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa. Tutkimuksen tieteenfilosofinen pohja on sosiaalisen konstruktivismin perinteessä ja menetelmänä on poliittinen, kriittinen diskurssianalyysi. Tutkimus keskittyy kielellisiin ja tarkemmin tekstisidonnaisiin keinoihin, joilla eurooppalaista identiteettiä rakennetaan. Eurooppalaista identiteettiä käsitellään sosiaalisena, kollektiivisena identiteettinä. Tutkimusaineisto koostuu Euroopan komission Ranskan ja Suomen edustojen omista julkaisuista Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa ajalla 1.1.-30.6.2018. Tutkimus osoittaa, että komissio rakentaa eurooppalaisen identiteetin diskurssia eri tavoin suomenkielisessä ja ranskankielisessä sosiaalisessa mediassa. Identiteettidiskurssi voidaan määritellä kuuden aladiskurssin ympärille, joita ovat eurooppalaisuus, inkluusio, arvot, symbolit, yhteiset kokemukset ja kielikuvat. Erot vertailluissa diskursseissa ovat sekä laadullisia että määrällisiä. Laadullisesti komissio korostaa suomenkielisissä julkaisuissaan erityisesti eurooppalaisia arvoja ja EU:n toiminnan vaikutuksia sekä merkitystä suomalaisten arjessa. Ranskankielisissä julkaisuissa nousevat puolestaan esiin ennen kaikkea inkluusio ja me-ryhmän rakentaminen sekä EU:n lippu eurooppalaisena symbolina. Erot heijastelevat kummankin jäsenmaan historiaa eurooppalaisessa integraatiossa ja sitä, mitä tekijöitä jäsenmaat ovat korostaneet integraationsa eri vaiheissa. Määrällisesti aktiivisemmin eurooppalaisen identiteetin diskurssia rakentaa Euroopan komissio Ranskassa. Tämän tutkimuksen tulokset ovat siis osin ristiriidassa kyselytutkimusten tuottamien havaintojen kanssa. Tutkimus antaa pohjan eurooppalaisen identiteetin lisätutkimukselle sosiaalisessa mediassa ja kansallisissa vertailukonteksteissa

Eurooppalaisen identiteetin diskurssi Suomen eduskunnassa ja Ranskan Assemblée nationalessa

Euroopan unioni (EU) on kohdannut viime aikoina useita haasteita. Jäsenmaissa kansallismieliset liikkeet ovat haastaneet hallituksia ja niiden yleisesti EU-myönteistä politiikkaa, mikä on näkynyt muun muassa Iso-Britannian päätöksenä erota EU:sta. Tutkijat ja EU:n instituutiot ovat ehdottaneet yhdeksi EU:n legitimiteetin vahvistamisen keinoksi yhteisen eurooppalaisen identiteetin rakentamisen. Kansallisissa parlamenteissa käydyt julkiset keskustelut vaikuttavat merkittävästi kansallisen tason diskurssiin eurooppalaisesta identiteetistä, sillä parlamenttien tuottamat diskurssit omaksutaan nopeasti mediassa. Sitä kautta niistä muodostuu helposti vallitsevia mielipiteitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten eurooppalaisen identiteetin diskurssia rakennetaan toisaalta Suomen eduskunnassa (Eduskunta) ja toisaalta Ranskan parlamentin alahuoneessa, Assemblée nationalessa (Assemblée). Kyselytutkimusten perusteella suomalaiset kokevat itsensä huomattavasti enemmän eurooppalaisiksi kuin ranskalaiset, vaikka Ranskalla on Suomea merkittävästi pidempi historia EU:n jäsenmaana. Tämä tutkimus selvittää, voidaanko kyselytutkimuksissa havaitut erot havaita myös parlamenttien täysistuntokeskusteluissa. Tutkimuksen menetelmällisenä apuvälineenä on poliittinen diskurssianalyysi. Tutkimuksen aineisto koostuu Eduskunnan ja Assembléen vuoden 2017 aikana käymistä EU-aiheisista täysistuntokeskusteluista. Eurooppalainen identiteetti nähdään tässä sosiaalisena, kollektiivisena identiteettinä, ja tutkimuksen tieteenfilosofisena pohjana on sosiaalinen konstruktivismi. Tutkimus osoittaa, että Eduskunta ja Assemblée rakentavat eurooppalaista identiteettiä hyvin eri tavoin. Erot identiteettidiskurssissa ovat sekä määrällisiä että laadullisia. Kummankin identiteettidiskurssi koostuu viidestä temaattisesta aladiskurssista: eurooppalaisuudesta, me–muut-erottelusta, arvoista, symboleista ja EU:n integraatiosta. Eduskunnassa turvaudutaan useimmin arvodiskurssiin, kun taas Assembléessa symbolit ovat keskeisimmässä asemassa. Assemblée näyttäisi rakentavan eurooppalaista identiteettiä Eduskuntaa aktiivisemmin vedoten identiteetin kulttuuriperustaiseen osaan, kun taas Eduskunta näyttäisi korostavan enemmän kansalaisuuteen perustuvaa identiteettiä. Näin ollen parlamenttien tuottama identiteettidiskurssi on ristiriidassa eurobarometrien osoittamien identiteettikokemusten kanssa. Lisäksi identiteettidiskurssi näyttäisi olevan riippuvainen jäsenmaan liittymisajankohdasta unioniin, joten tutkimus vahvistaa aikaisempien tutkimusten havaintoja, joiden mukaan identiteettidiskurssit ovat vahvasti kontekstisidonnaisia